Viron kiertueella osa 3, Hiidenmaa ja Haapsalu

Tässä osassa seikkaillaan Hiidenmaalla ja Haapsalussa. Matkan kahdesta ensimmäisestä taipaleesta voit lukea näistä linkeistä: Osa 1, Paldiski ja Rummun vankila ja Osa 2, Saarenmaa

Hiidenmaa

Hiidenmaa eli Hiiumaa on tunnetumman isoveljensä Saarenmaan varjoissa kököttävä ujo, hiljainen ja sillai juuri oikealla tavalla outo pieni saari.

Hiidenmaalla on paljon peltoja ja metsää, vähän ihmisiä ja asutusta. Mutta kun tarpeeksi kaivaa, niin paikasta löytyy todella hauskoja ja omituisia paikkoja. Hiidenmaalle pääsee mantereelta lautalla (Heltermaa – Rohukula). Ja kuten Saarenmaa blogissa jo kerroin, liput kannattaa ostaa etukäteen (praamid.ee)

Yöksi menimme saaren kaukaisimmassa nurkassa olevalle rannalle telttailemaan. Omituisen paikasta tekee se, että kauniin rannan vastakohtana metsä on täynnä vanhoja bunkkereita ja röttelöitä. Olin lukenut tästä etukäteen jostain blogista ja vaikka itseäni paikka vähän arvelutti, niin pakko oli kertoa tästä rappioituneita kohteita rakastavalle ystävälleni. Yöpymispaikkaamme ei onneksi raunioituneet talot näkyneet.

Rannalla on sallittua telttailla, mutta siitä tulee maksaa pieni maksu. Me emme ikävä kyllä osanneet toimia ja meiltä jäi maksu maksamatta. Kädet pystyyn virheen merkiksi. Olin jostain lukenut, että illan tullen paikalle saapuu ihminen rahoja keräämään. Maksu oli muistaakseni 10€. Näimme erään henkilön kiertelevänkin leirejä illalla, mutta meidän luoksemme hän ei tullut, vaan hävisi yhtäkkiä paikalta. Paikassa on useammassakin puussa kiinnitettynä ohjeet maksamiseen, joten suosittelen lukemaan ne. Rannassa on useita teitä, joten jos ensimmäisestä paikasta ei löydy sopivaa kohtaa teltalle, niin mahdollisuuksia on useita.

Metsässä rannan lähistöllä on autioitunut ja ränsistynyt entinen kasarmialue. Sateen sattuessa rohkeimmat voi raahata telttansa maanalaisiin käytäviin, bunkkeriin tai hylättyyn puutaloon. Ja toivoa että simputettujen sotilaiden haamut eivät kummittele ja tiilikasa ei romahda päälle. 

Me kuitenkin majoituimme kiltisti maanpäälle kauas bunkkerien koloista. Uusi riippumattoni pääsi ensimmäiseen testiin ja avaruussukkulani osoittautuikin oikein mainioksi majoitukseksi. Vähän alkuun puiden äkillinen heilahtelu tuulessa säikäytti ja oman lisävivahteensa toi se, että sängystä näkyi metsän synkät varjot ja tiesin mitä metsässä on.

Seuraava päivä oli pyhitetty hiidenmaan nähtävyyksille. Koska matkaseurani rakastaa röttelöitä ja raunioita, oli ensin tietenkin koluttava lähitienoon kasarmi. Koko metsä oli täynnä jos jonkinmoista romahtanutta tönöä ja tunnelia. Mielenkiintoisia paikkoja ja hauskasti metsän valtaamia taloja, mutta kieltämättä saatoin jupista jotain lomanvietosta hienon hotellin uima-altaalla drinkkiä juoden täällä seikkaillessani. 

Hiidenmaan pääasiallisia nähtävyyksiä ovat saaren majakat. Niitä olikin useita. Kauheasti en majakoista ymmärrä, mutta hieman ihmettelin, kun osa majakoista oli aika pieniä ja sijoitettu keskelle metsää. Jotenkin kauhean suppeasti olen ajatellut majakoiden sijaitsevan yleensä rannalla, mutta kai he tiesivät mitä tekivät.

Pienessä Reigin kylässä oli paikallisen Pelle Pelottaman väsäämä pääsääntöisesti lapsille suunnattu kotikutoinen ”huvipuisto”, jota katsellessa ei tiennyt nauraako vai juostako peloissaan karkuun. Pakko nostaa hattua tämän herran viitseliäisyydelle ja rakennustaidoille, mutta jotenkin paikassa oli vähän outo fiiis.

Paikka oli ihan mielenkiintoinen ja outoudessaan ehdottomasti käymisen arvoinen. Pääsääntöisesti se kai oli lapsille tarkoitettu ja hauskaa näytti lapsilla olevan. Me tosin mietimme, että kuinka paljon terapiaa lapset paikan jälkeen tarvitsevat. Sen verran pelottavia hahmoja paikassa oli.

Tämän huvipuiston jälkeen oli aika hiljentyä hetkeksi. Tahkunan majakalla käydessämme löysimme Estonian onnettomuudessa kuolleiden lasten muistomerkin. Huhu kertoi, että jos tulee samalta suunnalta kuin sinä kauheana yönä, alkaa muistomerkin kello soida.

Kruunasimme Hiidenmaan kauhukierroksemme käymällä ristimäellä. Tarinan mukaan ruotsalaiset pitivät paikalla viimeisen jumalanpalveluksensa, kun heidät karkoitettiin maasta 1700-luvun lopussa. Tästä on alkanut perinne, että kaikki paikalla kävijät tekevät paikkaan oman ristinsä. Legendoja syistä on lukuisia, mutta perinne on perinne ja jotain hyvää kai siitä luvattiin. Risti piti tehdä luonnon materiaaleista. Paikka oli aika hämmentävä. Alue oli todella iso ja joka paikka oli täynnä ristejä.

Kaiken kaikkiaan Hiidenmaa oli mahtava paikka yhden yön pysähdykselle. Outoudessaan se sopi meille hyvin. Totesimme että paikka oli kaunis ja silti jokainen näkemämme kohde olisi sopinut loistavasti kauhuleffan kuvauksiin.

Haapsalu

Hiidenmaalta palattuamme pysähdyimme yhdeksi yöksi Haapsaluun. Luimme eräästä matkablogista, että Haapsalun parhaita puolia nähtävyyksien suhteen on se, että niistä ei tarvitse stressata, koska niitä ei ole. Arvostan näkemyksen positiivista otetta ja myönnettävä on, että oikeassahan se oli. Haapsalu on joka tapauksessa hieno kesäkaupunki ja pysähdyksen arvoinen. Ja löytyihän sieltä se pakollinen piispanlinnakin.