Viron kiertueella osa 2, Saarenmaa

Toinen kohteemme oli Saarenmaa. Voit lukea muista reissukohteistamme seuraavista linkeistä: Osa 1, Paldiski ja Rummun vankila ja Osa 3, Hiidenmaa ja Haapsalu.

Mantereelta pääsee Saarenmaalle Virtsu nimisestä paikasta. Lautta yhteys on Virtsu-Kuivastu. Autolautta kulkee tätä väliä suht usein, mutta varsinkin jos on matkassa autolla, kannattaa liput varata etukäteen, koska ainakin meidän reissumme aikana osa lautoista oli jo myyty täyteen. Itse ostimme liput kätevästi netin kautta ajaessamme kohti satamaa (praamid.ee) Laivat olivat suht isoja ja niistä sai ihan kelpo ruokaakin. Saarenmaalle lauttamatka kesti vain vajaat puoli tuntia. Hyvä tauko juoda kupponen kahvia ja selata uutisista maailman tapahtumia.

Lautan jälkeen ensimmäinen paikka on pieni Muhun saari. Pysähdyimme saarelle lounaalle. Vahva suositus tälle paikalle, hyvän ruuan lisäksi paikassa oli söpöisä tori ja pieniä käsityöläiskauppoja.

Maha täynnä burritoa, oli hyvä jatkaa matkaa varsinaiselle Saarenmaan saarelle. Muhun ja Saarenmaan välissä on silta.

Saarenmaan pääkaupunki Kuressaari on herttainen pikku kaupuki. Vaikka paikka onkin todella pieni, olin silti onnistunut katsomaan majoituksemme sijainnin jotenkin kieroon ja varannut meille majoituksen todella kaukaa keskustasta. Linnuntietä matkaa ei ollut paljon, mutta juurikin kyseisesten eläinten nimeä kantava jorpakko Linnulaht oli meidän ja keskustan välissä. Ihan söpöhän tämä pieni maalaistalo oli ja sen emäntä kovin puhelias. Häntä ei niin häirinnyt vaikka yhteistä kieltä ei ollut ja höpötti höpöttämästä päästyään. Kun en tajunnut mitä hän kertoi, hän koitti samaa venäjäksi. Koitin useampaan otteeseen kertoa, että se nyt ei minua auta senkään vertaan. Lopulta vaihtoi tämä pirteä vanhempi rouvashenkilö pantomiimiin. Pakko oli jo tarttua sanakirjaan, kun en ymmärtänyt miksi hän kertoo minulle tyttärensä olevan hymyillen ottamassa aurinkoa kummallisessa asennossa. No ilmeisesti tytär olikin hautajaisissa. En tiennyt olisko minun pitänyt esittää osanottoni, joten tyydyin hymyilemään varovaisesti. Päädyimme yöpymään täällä yhden yön ja vaihdoimme sen jälkeen varsinaiseen keskustaan.

Kuressaari on hyvin pieni paikka ja varsinaisia nähtävyyksiä on hyvin vähän. Mutta kaupunki itsessään on hyvin sievä, varsinkin näin kauniina kesäisenä päivänä. Keskusta on vaan parin korttelin kokoinen, mutta pääkatujen ulkopuolellekin kannattaa mennä kävelämään, sieltä löytyy hauskoja ja mielenkiintoisia pikku taloja. Paikan päänähtävyys on Piispanlinna, jonka muureilla oli oikein leppoisaa katsella auringonlaskua ja juoda lasi kuohuvaa. Unohtui sitä kuohujuomaa kuvatessa ottaa kuva itse linnasta.

Kaivelimme kaupunkia kiertäessämme nähtävyyksiä google mapsistä ja erityisesti ihastuimme Must Mänd – nimiseen nähtävyyteen. Emme sen ulkonäön takia, vaan erityisen onnistuneen brändäyksen vuoksi. Seisoimme ihmettelemässä, että mikähän tämä juttu nyt oikein on. Mänd on kai mänty ja oliskos must = musta. Mutta ei tämä mitenkään musta ole, tai muutenkaan ihmeellinen nähtävyys. Ihan perinteinen vihreä puu. Kaverini koitti löytää netistä tarinaa taustalle, mutta ei löytänyt muuta tietoa kuin, että kyseinen mänty on eepillinen mänd. No eipä siinä. uskottavahan se on, jos se internetissä. Ihastelimme siis hetken tätä eepillisen tavallista mäntyä ja jatkoimme tyytyväisinä matkaa.

Toisena päivänä lähdimme kiertelemään saarta pääkaupungin ulkopuolelta. Meillä ei ollut kauhesti etukäteen ajatuksia mihin menemme, mutta aina olemme löytäneet matkoillamme mielenkiintoisia paikkoja ihan vaan pysähtelemällä nähtävyysmerkkien kohdalla. Yksi kohde meillä kuitenki oli etukäteen valittuna, Kaalin kraateri. Aikaisemmasta mäntytarinasta viisastuneena, emme uskoneet pelkkää nimeä vaan selvitimme tarinan. Kyseessä ei siis ollut ison kaalin tekemä kuoppa, vaan paikkaan oli iskenyt meteoriitti.

Koska saari on aika iso emmekä olisi kerenneet sitä kokonaan kiertää, päätimme suunnata kraaterilla käynnin jälkeen saaren eteläisimpään kärkeen. Oikein mukava päiväretki siitä tulikin. Kaveri kaivoi minun ajaessa google mapsistä ehdotuksia ja löysimme useamman kivan paikan kävellä ja katella maisemia. Vaikka aika lähellä kotia ollaankin, on Viron luonto ja rannat hyvin erilaisia kun meillä kotosuomessa.

Illalliseksi söimme eteläkärjen majakalla matkamme mielenkiintoisimman ja hankalimman illallisen. Kiltisti söimme nokkakalamme, vaikka sen sininen ruoto meitä vähän kummastuttikin ja kala oli hyvin ruotoinen. Totesimme ruuan jälkeen kummatkin, että kala on yleensä hyvää, mutta vähän vähemmän tikkuisessa muodossa enemmän meidän mieleemme.

Kaiken kaikkiaan Saarenmaa oli mukava kohde, mutta ehkä hieman jäi laimeaksi. Voi toki olla, ette emme vaan kierrelleet tarpeeksi ja etsineet lisää mielenkiintoisia kohteita. Kaunis ja mukana kesäkohde kuitenkin.