Viron kiertueella osa 1, Paldiski ja Rummun hylätty vankila
Olin kieltämättä hieman skeptinen, kun ystäväni ehdotti minulle kesän roadtrip kohteeksi Viroa. Varmaan minua kirveli vielä pettymys, kun Norja sulki rajansa Uusimaalaisilta juuri, kun meidän piti sinne lähteä. Ystäväni lähetti minulle kuvia muutamasta kohteesta ja jouduin myöntämään, että mielikuvani Virosta rajoittuu Tallinnaan ja itse asiassa minulla oli suurin osa maasta vielä näkemättä. Huomasimme myös, että toisin kun keväällä, nyt heinäkuussa 2021 Viron koronatilanne oli huomattavasti parempi kuin Suomessa. Näin se maailma muuttuu, matkakohdetta valitessa tutkitaan ensimmäisenä maahanpääsyvaatimukset ja ilmaantuvuusluku. Tässä artikkelissa kerrotaan matkamme ensimmäisestä kohteesta Paldiskista. Muihin osiin voit tutustua ala olevista linkeistä
Viron kiertueella osa 2, Saarenmaa
Viron kiertueella osa 3, Hiidenmaa ja Haapsalu
Paldiski ja Rummun hylätty vankila
Ensimmäinen kohteemme Paldiski ympäristöineen todisti, että kannatti lähteä. Alle 50km Tallinnasta ja oltiin jo käyty vesiputouksella, snorklattu uponneen vankilan raunioissa, kävelty oudolla louhoksella ja käyty iltakävelyllä ihailemassa jyrkänteitä ja majakkaa auringonlaskussa. Paarmat on tosin täällä vähän äkäsempiä ja huonokäytöksisempiä, mutta muuten olen kyllä valmis syömään sanani ja antamaan pisteet ideasta ystävälleni. Mitä tuohon paarmojen huonokäytöksisyyteen tulee, naamasta pureminen on mielestäni huonoa käytöstä, oli laji tai mikä tahansa. Joku raja se olla pitää.
Toinen kohteemme kuulosti ensialkuun oudolta, olimme lähdössä Rummun hylättyyn vankilaan uimaan. Ystävälläni on kummallinen viehtymys kaikkiin rapistuneeseen ja mitä ränsistyneempi autiotalo, sen innokkaammin hän hihkuu. Eipä siinä, kuuma päivä ja uiminen kuulosti hyvältä idealta, joten matkaan vaan. Rummun vanha vankila ja sen yhteydessä oleva louhos ovat Neuvostoliiton aikaisia jäännöksiä, jotka lakkautettiin Viron itsenäistyttyä. Sittemmin vankila on jäänyt veden alle ja siitä on tullut suosittu rantakohde. Eikä syyttä. Paikka oli uskomattoman upea. Vanha louhos loi paikalle omituiset puitteet. Paikka olisi sopinut Marsiin sijoittuvan halpiselokuvan lavasteiksi. Vesi oli täysin kirkasta, hiekka (tai ehkä oikeammin pieni sora) oli valkoista ja keskellä vettä tökötti vankilan rauniot.
Vesi oli kuumasta päivästä huolimatta viileää. Otimme snorkkelit mukaan ja tarkoituksenamme oli tutkia rauniota lähempää. Itse kuitenkin jouduin luovuttamaan jo aika nopeasti, koska toinen käteni oli säryn takia pois pelistä ja toisella pidin goprota ja yritin kuvata. Koita siinä siitten uida. Rakennusten sisään ei saa mennä sortumavaaran takia ja vaikka ranta onkin periaatteessa valvomaton, tuli paikalle äkkiä henkilökuntaa, kun eräät turistit koittivat sinne livahtaa.
Uimisen jälkeen oli pakko kivuta louhoksen päälle katselemaan maisemia. Hieman hikistä puuhaa, mutta kannatti. Paikka oli hieno ja näkymät luonnollisestikin upeat. Hieman lisähaastetta kipuamiseen toi rantaläpsykät, mutta se taitaa olla virhe, joka toistuu joka kesäreissulla.
Uimisen jälkeen kävimme vielä iltakävelyllä majapaikkamme luontopolulla ja majakalla. Paldiskin kyliltä lähti rantaa pitkin luontopolku kohti majakkaa. Se kulki alkuun niityillä ja raunioden seassa, mutta erityisen kaunis oli loppumatka, joka kulki korkean jyrkänteen reunalla meren rannassa. Kävelymme sattui juuri sopivasti auringonlaskun aikoihin, joten saimme nauttia mahtavista näkymistä meren kohistessa vieressä.
Paldiski on hyvin pieni paikka ja itse kylässä ei juurikaan ole nähtävää, mutta paikka toimi oivana tukikohtana parin yön ajan meidän kierrellessämme lähiympäristöä.
Tämä oli varsin lupaava alku matkallemme.