Torghatten- vuoressa on reikä!
Olin kuullut tästä hassusta reiällisestä vuoresta, mutta sen omituisuuden tajuaa vasta kun reiässä seisoo. Reikä on oikeastaan iso tunneli vuoren läpi.
Tarinan mukaan reikä syntyi, minkäpä muunkaan kuin surullisen rakkaustarinan päätteeksi. Eräs peikko-rukka oli rakastunut kauniiseen tyttöön, mutta pillastui vallan, kun tyttö ei häntä huolinut. Suutuspäissään tämä epätoivoinen peikko ampui nuolen tyttöä kohden, mutta juuri sillä hetkellä peikkokuningas näki tilanteen ja heitti hattunsa nuolen tielle. Hattu putosi maahan nuolen lävistettyä siihen reiän ja jähmettyi kiveksi. Näin syntyi Torghatten vuori ja sen kummallinen reikä. Kilpaileva tarina puhui jotain, että merivesi olisi aikanaan ollut niin korkealla ja muovannut kiveä, mutta se nyt kuulosti niin epäuskottavalta, että päätin luottaa ensimmäiseen tarinaan.
Päivä oli pilvinen ja pilvet roikkuivat alhaalla, joten vähän minua epäilytti, että mahtaakohan ylhäällä nähdä mitään. Olin aikaisemmin päivällä ajanut kuuluisan seitsemän sisaruksen vuorijono ohi ja ihastellut niiden sijasta valkoista pilvimassaa.
Päivä alkoi kuitenkin hieman jo kirkastua ja vuorista alkoi näkymään sentään alaosat kun pääsin Torghattenin juurelle. Torghatten ei sai virallisesti ole vuori, se on vain alle 300 metriä korkea. Reikä sijaitsee vähän yli 100 metrin korkeudessa, joten kipuaminen sinne on nopea reissu. Päätin siis että ei tuossa paljoa häviä, vaikka ylhäällä ei mitään näkisikään. Parkkipaikalla olevan kartan mukaan tunnelille menee kaksi reittiä. Toinen parkkipaikalta katsoen oikealta lähtevä on virallinen reitti. Se oli vain noin 900 metrin pituinen. Toiselta puolelta näytti kulkevan vähän pidempi epävirallinen reitti. Päätin mennä virallista puolta ylös ja tulla sitten toista puolta alas. Tämä osoittautui myöhemmin huonoksi valinnaksi. Virallinen reitti ylös oli suht helppo kivuttava. Kyllähän siinä vähän puuskutti, mutta kipuaminen oli tehty helpoksi portaiden ja muiden rakenteiden avulla. Aikaa kiipeämiseen taisi mennä 15 minuuttia.
Vasta ylhäällä tunnelin suuaukolla tajuaa, että ei se ihan mikään pieni reikä ole. Tunneli on 160m pitkä ja korkeutta sillä on 35 metriä. Aika vaikuttava paikka. Jos sen peikon nuoli teki näin ison reiän, minkähän kokoinen mahtoi itse peikko olla? Tunneli laskeutuu ensin hetken matkaa alaspäin ja nousee sitten toista puolta ylös. Tunnelissa kävellessä ei kannata miettiä, että paljonkohan sattuisi, jos tuolta ylhäältä nyt tipahtaisi kivi päähän.
Tunnelin toisesta päästä on hienot näkymät merelle. Heti laskeutumisen aloitettuani tajusin, että reitti olisi kannattanut kulkea toisinpäin. Tämän puolen polkua ei ole ylläpidetty tai tasoiteltu mitenkään, se on muovautunut ihmisten kulkiessa. Varsinkin alkumatka on aika jyrkkä ja kivet irtonaisia. Mitenkään mahdoton polku ei ole, mutta olisi varmasti ollut helpompi nousta tätä puolta ja laskeutua vakaampaa reittiä, ainakin minun mielestäni alaspäin meno on aina hankalampaa.
Olin katsonut kartasta, että reiältä huipulle ei olisi enää pitkä matka. Merkattu polku huipulle ei mennyt reiän läpi, vaan se kulki viereistä rinnettä pitkin. Koitin kuikuilla matkalla, että olisinko päässyt jostain puikahtamaan sille polulle, mutta polku tunnelilta alas meni jyrkkien seinämien välistä. Laskeutuminen ei kuitenkaan kestänyt kauaa ja loppumatka kulkikin sitten peltoja pitkin. Vasta pelolta näin, mistä reitti huipulle lähti. Kun nyt kerran olin jo alas päässyt, en jaksanut enää lähteä uudestaan kipuamaan. Tässä vaiheessa muistin, että minullahan oli eväät mukana, jotka piti syödä ylhäällä. Reissu oli kuitenkin niin lyhyt, että unohtui koko juttu. Päätin mennä autoon syömään ne, kai sekin eväsretkeksi lasketaan.
Koko reissuun meni aikaa vaan tunti. Jos paikka sattuu matkan varrelle, niin on ehdottomasti kipuamisen arvoinen. Vanhan sananlaskun mukaan, reikä se on oravallakin. Ja Ilmeisesti siis vuorellakin.
