Tai no… Maalta, Pielisen järveltä ja hevosen selästä.

Kansallispuistokiertueeni pysähtyi hetkeksi Kolille. Muutama päivä yhdessä paikassa ei tee yhtään pahaa, kun olin ollut jo jonkin aikaa reissussa ja tähän asti olin mennyt aika pitkälti yhden yön pysähdyksillä. Koska aikaa oli paljon, päätimme tutustua Kolin kansallispuistoon useammalla eri tavalla. 

Ensin vuorossa oli melonta. Pielinen ja sen kauniit hiekkarantaiset saaret olivat mainio paikka olla, kun aurinko porotti siniseltä taivaalta ja lämpömittari kapusi taas lähemmäksi 30 astetta. Lähdimme matkaan Kolin satamasta. Kajakkeja saa vuokrattua ainakin sieltä ja Loma-Kolin puolelta Kolin campingistä. Äkkiä vilkaistuna campingin kajakit olivat parempikuntoisia. Näiden välillä on jonkin verran matkaa, joten vuokrauspaikka kannattanee valita määränpään mukaan. Koli Campingissä oli muuten mukava ranta, jos täälläpäin kaipailee hyvää paikka pulahtaa järveen. Kummassakin paikassa kajakkeja vaikutti olevan aika vähän, joten kannattaa varata ne etukäteen. 

Määränpäämme Iso-korppi oli aika lähellä Kolin satamaa ja se näkyy satamasta hyvin. Saari esiintyy varmasti lukuisissa Ukko-Kolin huipulta otetussa selfiessä ja maisemakuvassa.  Ajattelimme käväistä vilkaisemassa saaren telttapaikat ja syödä lounasta siellä ja jatkaa melomista sen jälkeen. Saari oli kuitenkin niin mukava ja sää helteinen, että parin eri kohtaan rantautumisen ja lounaan jälkeen emme enää jaksaneetkaan meloa. Saaren takaosasta löytyi mukava hiljainen ranta, jossa oli mukavan varjoisaa viettää leppoisa ilta. Hiekkaranta oli ihana ja rantavedessä lilluminen voitti melonnan.

Vietimme yön saaressa kauniilla hiekkarannalla. Iso-Korpin lisäksi kansallispuistoon kuuluu useampia saaria ja ainakin yhdessä muussakin saa leiriytyä. Meille riitti tällä kertaa kuitenkin tämä yksi kaunis hiekkaranta. Lähdimme aamulla takaisin satamaan. Satamassa söimme lounaaksi tarjoilijankin mielenkiintoiseksi mainostamaa kalakeittoa. Mielenkiintoista se toki oli, mutta vähän jäi mietityttämään että oliko se hyvällä tavalla mielenkiintoista. Ymmärrän kyllä sosekeittojen hienouden, mutta lohikeittoni syön kyllä jatkossakin kokkaireisena ja soseuttamattomana. 

Seuraavana päivänä vuorossa oli ilmaelementti, eli Kolin maisemia hevosen selästä. Olimme varanneet 3,5h issikkavaelluksen, mutta helteen takia se lyhennettiin 2 tuntiin. Meitä se ei niin haitannut, retkeen kuuluneet eväät saimme syödä retken jälkeen, eikä maastossa niinkuin aikaisemmin oli tarkoitus. Mukava niitä oli tallin pihan grillikatoksessakin syödä. Retki oli oikein mukava ja leppoisa. Poniraukat toki tekivät hikisen työn meitä kyydittäessään, mutta onneksi polunvarren heinät olivat kasvaneet niin korkeiksi, että polleilla oli mukava buffet katettuna monessa kohtaa matkaa. Oppaana meillä oli 18 vuotta kolilla asunut vanhempi Saksalaisherra.

Kovin oli puhelias kaveri, esitteli meille matkan aikana Kolin maisemia, historiaa ja omat lempi marjastuspaikkansa. Osa porukastamme omasi hyvin vähän kokemusta hevosista, mutta näiden heposten kanssa pärjää aloittelijatkin. Rohkeasti siis vaan kokeilemaan. 

Kolmas päivämme oli perinteisempää Kolin tekemistä, kun vihdoin kapusimme itsekin vaarojen rinnettä. Samoja paikkoja olimme katselleet jo vesiltä sekä toisen puolen metsistä ratsastaessa. Onneksi päivä oli hieman pilvinen ja hassua sanoa, mutta lämpöä oli vaan noin 26. Valitsimme reitiksi Mäkrän kierron. Kierros lähtee samasta paikasta kun muutkin huippuja kiertävät kierrokset. Ukko-koli ja paha-koli ovat luonnollisestikin aivan täynnä ihmisiä, mutta jos malttaa mennä vähänkään kauemmaksi, niin ihan yhtä hienoja näköalapaikkoja löytyy matkan varrelta useita. Mäkrän kierros lähtee siis ylhäältä luontokeskukselta, käy kuuluisimmat huiput ja laskeutuu sen jälkeen alas. Seuraavana kohteena on Mäkrävaara, josta myös on hienot maisemat, kunhan vaan jaksaa kavuta ylös.  Nousu Mäkrälle on kierroksen rankin kohta. Sai helteessä kieltämättä puuskuttamaan, mutta ei se mitenkään mahdoton ollut. 

Ei ole turhaan Kolia kehuttu Suomen kansallismaisemaksi. Hieno paikkahan se on.