Retkeilypakuun tutustumista, oma pikku Pösilö

Edellinen blogini jäi siihen, kun makoilin koronan kourissa Äkäslompolossa ja pohdiskelin mitä kesällä tekisin. Mieleen palasi edellisen kesän Norjan reissun aikana syntynyt haave omasta retkeilypakusta. Tuon tarinan voit lukea täältä. Sairaana maatessa oli aikaa googlailla. Aika nopeasti tajusin, että ihan halvalla tästä ei selvitä, etenkin jos auton tahtoo heti. Ja minullahan tunnetusti on kärsivällisyys, kuin liiasta energiajuomasta pärisevällä kolibrilla, kun jotain keksin. Tein listoja pakollisista ominaisuuksista ja tutkailin automalleja. Kevyt, pieni itserakennettu pakuversio olisi kiva ja minulle riittäisi hyvin vähäinenkin varustelutaso. Ja erityisesti näissä kiinnosti auton pienet mitat, koska en ole koskaan ajanut mitään normi henkilöautoa isompaa. Mutta näitäpä ei tietenkään ollut tarjolla ja jos oli, niin autot vaikuttivat siltä, että en uskaltaisi niillä lähteä mihinkään vuoristoteille ajamaan. Millään pommilla en uskalla yksin reissuun lähteä. 

Lopulta uskaltauduin katsomaan tehdasvalmisteisia autoja. Voisihan se toisaalta olla kiva, jos olisi oma vessa. Ei tarvitse pelätä mörönsyömäksi joutumista puskaparkissa yöllä pissalla käydessä. Eihän tuo 6 metrinen varmaan nyt niin paha voi olla ajaa. Ajaahan ne jotkut täysperävaunurekoillakin. Laskeskelin rahojani pitkään, kyllähän tuo aika kovan loven tekee sapattivapaaseen tarkoitettuihin säästöihini. Mutta aika äkkiä keksin kyllä myös puoltavia seikkoja, säästäisin rahaa lennoissa ja hotelleissa. Kummasti sitä pää keksii hyviä perusteluja, kun tarve vaatii. 

Palasin Lapista kotiin ja lähdin heti katsomaan ensimmäistä ehdokasta Lempäälään. Autosta löytyi kaikki must-listaltani löytyneet asiat, mutta yksi ongelma siinä oli. 6 metriä pitkä auto on muuten todella iso. Ei tuo ole auto, tuo on kerrostalo. Voi hyvänen aika, enhän uskalla ajaa tuota edes tässä autoliikkeen suht tyhjällä parkkipaikalla. Olin rauhoitellut itseäni ajatuksella, että sehän on käytännössä vaan pakettiauto. Mutta todellisuus on, että on pakettiautoja ja sitten on PAKETTIAUTOJA. Jotenkin siinä kävi kuitenkin niin, että paria tuntia myöhemmin ajoin kotiin hieman pää pyörällä. Taisin äsken ostaa juuri järkyttävän kokoisen ja kalliin rohjakkeen. 

Seuraavat viikot menivätkin sitten autoa varustaessa. Jotenkin sinisilmäisenä ajattelin, että tämähän on muutaman päivän homma, mutta voi veikkoiset, kuinka väärässä olikaan. Asuntoauton varustaminen vastaa pienen yksiön sisustamista täysin tyhjästä. Ja joka hemmetin laite tarvitsee juuri oikeanlaisen putken, suodattimen, nipistimen ja räpläkkeen. Ensimmäisellä Motonet käynnilläni nauroin, kun kysyivät, että onko minulla kanta-asiakaskortti. Mietin, että näytänkö todella siltä. Rehellisesti sanottuna, kyllä näytin. Tajusin olevani paskaisissa vaatteissa vietettyäni aikaa auton alla harmaavesisäiliön tyhjennysputkea ihmettelemässä ja sormeni olivat pyörän ketjurasvassa ja ruosteessa juuri ostamani Jopon takia. Ja sillä sen viikon viidennellä Motonet käynnilläni aloin jo tosissani miettiä, että kai se kanta-asiakaskortti olisi ihan perusteltu. Ravasin pari viikkoa pitkin kauppoja ostamassa mitä kummallisempia vermeitä, palasin kotiin sähläämään milloin minkäkin autonosan kanssa ja useimmiten palasin vielä illalla takaisin kauppaan vaihtamaan aikaisemmin ostamani väärät tarvikkeet. 

Prosessia seuranneet tietävät, että välillä meinasi väsymys ja turhautuminen viedä mehut. Joka ikinen asia oli minulle täysin uutta, jokainen asia tuntui menevän ensimmäisellä kolmella yrityksellä pieleen ja vähintään joka toinen ostamani asia oli väärä tai rikki. Monta mielenkiintoisista keskustelua tuli prosessin aika käytyä. Siis mitä sä tarkoitat kysymyksellä, että haluanko mä että sähkö tulee pistokkeesta. Mikä on vaihtoehto!? Meinaatko sä että mä sen tuolta ilmasta keräilen?! Siis tämä minun ostamani kaasugrilli ei siis olekaan tavallinen kaasugrilli, vaikka sen kahteen kertaan myyjältä tsekkasin?! Mikä on sivuventtiilikaasupullo ja miten niin on loppu koko suomesta? Ja mitä kohtaa sinä et ymmärtänyt siitä tarvitsen 13 millisen kohmakkeen siihen hötköttimeen?!

Vähä vähältä alkoi vedet, sähköt ja kaasut kulkemaan sisään ja ulos oikeista rakosistaan ja moneen kertaan pudonneet verhot pysymään katossa. Mieleen jäi erityisesti erään ystäväporukkani kannustavat sanat, kun heille jälleen kerran tilitin tuskaista projektiani. Sillä kertaa se oli murheenkryyniksi osoittanut Jopo. He muistuttivat päämäärän olevan jo lähellä. Kohta polkisin Jopollani viinipullo ja patonki pyöränkorissa heiluen viinitilalta takaisin autolleni. 

Ennen lähtöä hiipi vielä moneen kertaan mieleen epäilys. Mitä hittoa olen taas mennyt tekemään. Ostin kalliin auton, jota en osaa ajaa, enkä käyttää sen laitteita (Joita on muuten yllättävän paljon). Mitä jos mä en viihdykään ja olen tuhlannut ihan hirveän määrän rahaa? Olen pakkaamassa autoa monen kuukauden reissua varten ja en tiedä yhtään mihin olen menossa ja mitä siellä tekemässä. Mutta täällä sitä nyt kuitenkin sitten ollaan, kaksi viikkoa on jo matkaa takana ja maitakin käyty jo 8. Tosin Italiassa kävimme vaan kaupassa, mutta lasketaan nyt sekin mukaan numeroiden kaunistelemiseksi.

Auto sai rekisterinumeronsa perusteella kasteessa nimen Eri Retee Pössis, kavereiden kesken Pösilö. Hän on osoittautunut yllättävän hyväksi ajaa. Muistissa on vielä lähtöpäivän tuskanhikinen ajo kotoa Katajanokan satamaan Helsingissä järjestetyn puoli marathonin juoksijoiden seassa. Niskaa pakotti kummasti seuraavina päivinä, ei ollut kuulemma kuskilla paljoa ollut kaulaa näkyvissä ensimmäisenä päivänä ratissa, sen verran oli hartiat kauhusta jäykkinä. Mutta nyt jo sujuu leppoisammin. Pösilö on muutenkin osoittautunut mukavaksi matkakumppaniksi. Tätä kirjoittaessani olemme Sloveniassa ja eilen pääsin ensimmäistä kertaa tosi koitokseen vuorille. Se ei ihan sujunut, mutta siitä lisää myöhemmin. Pösilössä ei niinkään ole vikaa, mutta minulla on muutama mielipide siitä, että mitä saisi myydä automaattivaihteina ja mitä ei. Robotti Ruttuseksi nimeämämme robottivaihtaja on hivenen ailahtelevainen ja en ole hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että kakkonen on aina ykkönen.

Mitä me tästä opimme ja mitä jälkipolville neuvoisimme. Keräilin tähän aatoksia, jota asiaa pohtivalle kertoisin.

Ajaminen retkipakulla

• Jos haaveilet retkeilyautosta, älä jätä hanketta toteuttamatta, koska pelkäät ettet osaisi ajaa tuollaista rohjaketta. Minä en ole koskaan ajanut edes pakettiautoa ja silti aika nopeasti huomasin, että ei tämä nyt niin paha ole. Toki olen ollut monessa paikassa kaikkien rakastama teidentukkokaravaanari, koska ajonopeuteni on aika etanainen, mutta mitäs tuosta. Päästän aina välillä äkäisiä rekkakuskeja ohitseni ja valitsen teitä sen mukaan, missä on helpompi ajaa. Ainakin täällä itäisessä Euroopassa on vaan pakko kasvattaa toleranssia äkäisille ja hätäisille ohittelijoille, hymy vaan naamalle ja iloinen vilkutus perään.

• Jos kuitenkin epäilyttää oma ajotaito, kannattaa ottaa ensimmäiselle matkalle mukaan joku kaveri kartturiksi. Vaikka olin käynyt Suomessa yhden yön testireissun, tulivat jotkin asiat ajaessa yllätyksenä. Minulla mukaan ensimmäiselle etapille lähti onneksi eräs ystäväni, joten en ole yksin ihmettelemässä kaikkia uusia eteen tulevia haasteita, ja näin alkuun, kun ajo on aika epävarmaa, on kartturista ja lisäsilmistä todella paljon apua. Miksi ihmeessä näin isossa autossa on huomattavasti normiautoa pienemmät sivuikkunat! Välillä risteyksissä on lähes mahdotonta nähdä oikealle, etenkin jos auton kääntää vasemmalle käännyttäessä jo valmiiksi siihen suuntaan. Jos ei ole lisäsilmiä mukana, kannattaa risteyksiin ajaa mieluummin suorana. Ja siitä peruutuskamerasta on muuten paljon enemmän hyötyä, jos sitä ei peitä Jopolla. Peruutuskamera oli minulla ehdottomat vaatimukset listalla, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna myös peruutustutka olisi ollut hyvä. Kamera on kiva, mutta siitä on vaikea ainakin näin alkuun hahmottaa etäisyyksiä ja sopivalla auringonpaisteella ainakin minulla näytöstä ei nää mitään.

• Jos lähdet Suomen ulkopuolelle, osta Autoliiton kirja Autoillen Euroopassa, tästä iso kiitos Lempäälän Rinta-Joupin myyjälle Marjutille. Kirja on ollut käytössä aina kun lähestymme uuden maan rajaa. Tsekkaamme aina maan retkeilypakuille asetetut rajoitukset, puskaparkkeilusäännöt ja erikoiset liikennesäännöt. Monessa maassa on paljon eksoottisia liikennemerkkejä, ja ne eivät aina ole ihan itseään selittäviä. Kannattaa tsekata myös nopeusrajoitukset. Ainakin Latviassa ja Liettuassa oli aika vähän nopeusrajoituskylttejä, sinun täytyy vaan tietää asia. Esim jotkut nopeusrajoitukset ovat voimassa vaan seuraavaan risteykseen. Tässä kohtaa täytyy todeta kiittää Marjutia myös muista hyvistä vinkeistä ja kannustuksesta. Taisin olla aika kauhuissani ensimmäistä kertaa teidän parkkipaikalle autoon istuessani, mutta kiitos sinun rohkaisevien sanojesi, uskalsin ajaa edes hetken.

Varustelu

• Hankkiessa tulee miettiä, että mitkä asiat ovat tärkeitä. Osan voi toki asentaa jälkeenpäinkin, mutta kaikki maksaa tietenkin lisää. Itse asennutin aurinkopaneelit ja invertterin oston jälkeen, koska niitä tuntui olevan aika harvassa autossa valmiina. Vaikka siihen aika paljon rahaa menikin, niin olen tähän hankintaan erittäin tyytyväinen. Kaksi hupiakkua ja aurinkopaneelit varmistaa miellyttävän puskaparkkeilun ainakin näin kesällä etelässä. Parin viikon kokemuksella, kerran pilvisellä säällä näytti siltä että sähkö saattaa loppua, mutta silloin teimme kummatkin hommia läppäreillä ja jompikumpi oli jatkuvasti latauksessa. Muuten sähkön käyttöä ei ole tarvinnut edes puskissa miettiä. Omalla must-listallani oli aurinkopaneelien lisäksi peruutuskamera, automaattivaihteet, pyöräteline, markiisi ja poikittaiset sängyt. Halusin itse joko 5,4m tai 6 metrisen auton ja niissä monissa sänky on poikittain auton perällä. Matkustan varmaan suurimman osan ajasta yksin, mutta silloin kun minulla on vieraita, on mukavampaa kun sängyissä on hyvin tilaa ja ei tarvitse kömpiä toisen yli mennessään yöllä vessaan. Poikittaiset sängyt kuusi metrisessä autossa vie toki tilaa muulta, mutta Pösilön Roadstar versiossa tila on viety suihkulta ja minulle se ei ollut ongelma. Suihku on keittiössä, mutta sitä tulee käytettyä aika vähän, joten tilaa sille olisikin turha varata.

• Kun auto sitten on valittu, varaa aikaa ja rahaa sen sisustamiseen. Itse olin jotenkin aliarvioinut tämän vaiheen. Ne lukuisten Youtube videoiden katsominen ehdottomasti kannatti. Katsoin videoita asuntoautojen ja retkeilypakujen varustelusta ja sain sieltä loistavia vinkkejä mitä kannattaa ottaa mukaan. Asiat tuntuvat nyt yllättävän toimivilta. Facebookin karavaanarit ulkomailla -ryhmää lueskelemalla sain hyviä vinkkejä, mitä ulkomailla reissatessa tarvitsee. Nyt on jos jonkinmoista kaasupulloon täyttöön tarkoitettua adapteria ja vesiletkun liitintä valmiina autossa.

• Testaa kaikki mahdollinen kotona. Luulet ostaneesi oikeat välineet ja kuvittelet tietäväsi miten asia tehdään. Aina se ei välttämättä menekään niin. On kivempi palata rautakauppaan marmattamaan vääristä osista, kun olet vielä kotimaassa. Ja jos olet matkustamassa yksin, niin testaa asioiden tekeminen myös yksin. Moni asia vaikeutuu huomattavasti yksin tehdessä ja asioiden suunnitteluun kannattaa käyttää siksi aikaa. Se 20 litran vesikanisteri ei pysy ylhäällä, jos toisella ködellä joutuu pitelemään suppiloa. Ja säästyy aikamoiselta säätämiseltä kun ostaa vesiletkuunsa myös myös toiseen päähän jonkin suuttimen. On helpompaa kun vedentulon saa katkaistua suoraan siitä, kun välillä pitää kipaista sisälle tarkistamaan veden tason. Ja saahan siinä kivan käsitreenin samalla, kun tarpeeksi monta kertaa nostaa yksin pyörän suorille käsille, ennenkuin oppii miten telineen eri osat ja suojukset menee parhaiten paikalleen.

• Kasettivessan luukku kannattaa avata, ennenkun sitä vessaa käyttää. Sen oppii kun tarpeeksi monta kertaa sen luukun siivoaa.

Eli siis matkalla ollaan ja tähänastisten kokemusten perusteella tämä saattoi olla oikeastikin hyvä idea. Pösilön kanssa matkaaminen tuntuu mukavalta ja tahmaisen talven jälkeen kesä ja aurinko tuo juuri sopivasti energiaa.